SM KONTIOLAHTI, sprinttiviesti

Joensuun Kataja paras sprinttiviestiseura 2009! Olli-Pekka Tolvanen, Kari Varis, Tiina Taskinen ja Outi Gröndahl.

Kontiolahdella on tänä viikonloppuna tulessa koko maan kärkikaarti kamppailemassa Suomen mestaruuksista. Perjantaina kamppailtiin sprinttiviestit kahden hengen joukkuein, tänään normaalit viestit (naisilla 3x5km) ja huomenna sunnuntaina on vuorossa pitkät kuninkuusmatkat (joihin allekirjoittanut itse ei lähde kahden kisapäivän jälkeen enää räpiköimään).

Sprinttiviestin aamuna jännistystä oli hienoisesti havaittavissa. Itse en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin täpinöissäni, että urkkajuoma vyöryy mieluummin vastavirtaan kuin mahalaukkuun. Sinänsä en tiedä, mistä tuo jännitys kumpusi. Kukaanhan ei tuntunut odottavan meiltä Katajan naisilta kirjaimellisesti yhtään mitään tulosta. Paikallinen lehdistökin tuntui unohtaneen ennakko spekuloinneissaan, että maakunnassa on myös naisurheilijoita olemassa.

Mutta sehän meille sprinttiparini Outi Gröndahlin kanssa passasi vallan mainiosti. Se onkin lopulta kaikista hienointa päästä jymäyttämään yleisö puskista!

Alkuerä sujui muiden vauhtia tunnustellen. Meidän molempien kommentti taisi olla, ettei vielä oikein vauhtiin päässyt. Todettiin siinä myös yhteen ääneen, että ensimmäinen 100m tulisi olemaan koko kisassa tärkein. Ja viimeinen 200m, että tajuaa hiihtää maaliin vaihtoalueen sijasta... Kun itsehän kokeilin alkuerässä tarkkailevia silmäpareja hiihtämällä hieman omalla variaatiolla maaliin... Aiheutin siinä sitten pienen jännitysmomentin, että näinkö päästään finaaliin ollenkaan. Onneksi protestia käsitellyt jury oli armollinen ja katsoi reittivariaationi ennemmin lisälenkiksi kuin oikopoluksi! 

Finaaliin lähdettiin kymppisakkia hamuilemaan. Outi aloitti hyvin tullen ensimmäiseen vaihtoon yhdeksäntenä ja petasi minulle hyvät asetelmat. Jostain kummasta löysin ekaa kertaa tänä vuonna kunnon kyytiä suksistani ja uskomattoman hurmion. 5. nopeimman osuusajan siivittämänä nostin meidät seitsämänneksi. Outi jatkoi tasaista työtä pitäen sijan ja tehden eroa takana tuleviin, josta minulla oli varsin herkullinen asetelma ankkuriosuudelle. Intoa oli enemmän kuin ilmapallossa. Kuudes sija eli viimeinen palkintosija oli tavoitettavissa. Ja sehän tavoitettiin. Vikan lenki puolessa välin alkoi päivän kuorma jo painamaan melkoisesti. Pää sanoi, että maalissa oltaisi kuuden joukossa, vaikka väkisin. Loppusuoralla yritti Valkeakosken haka vielä hönkiä niskaan. Tahto voitti. Tuuletus oli sen mukainen!! Voi sitä onnistumisen riemua..

Katajan miehet olivat viidensiä. Niinpä Joensuun Kataja palkittiin päivän parhaana sprinttiviestiseurana.

Kiitos Marianne ja Martti lihashuollosta erien välissä! Kiitos isälle ja Karhun teamille suksihuollosta ja yleisölle kannustuksesta!

pm-pallilla

Jeejee.

Kilpailu on kivaa, kun voi taistella ykkössijasta. Olivatpa ne kisat sitten  mitkä tahansa.

Lauantaina kamppailtiin Lieksassa sprintin piirinmestaruuksista perinteisellä tyylillä. Etukäteen pahoin pelkäsin, että sitä joutuu yksin revittelemään naisten sarjassa. Huhujen mukaan, kun Pohjois-Karjalassa ei enää ole naishiihtäjiä viime vuosien kadon jälkeen. Turhaa höpinää. Meitähän saapui viivalle sentään entisen finaalin verran. Sitä paitsi minun mielestä neljä naista finaalissa oli aikoinaan ihan hyvä sääntö, mitä lie isot herrat tuumineet vaihtaessaan sen nykyiseen kuuteen. Mc on tietysti asia erikseen, mutta eiköhän kotimaahan pienempi mittakaava riittäisi.

Aika-ajo enteili, että päivän työ oli tehtävä yksin. Nihkeässä kelissä radan kiertoon kului minulla aika-ajot voittaen 3:58, kun muut naiset jäivät yli 20 sekunnin päähän. Niinpä taktiikka oli selvä finaaliin: paukusta täpöjä ja tukka putkella maaliin asti. Ilmaisia peesejä ei tarjoilla ja kroppa revitään auki. Muut naiset kuulma jäivät jo lähtösuoralle kahinoimaan omaa mitalikampailuaan. Niinpä voitto irtosi yhtä reilusti kuin aika-ajoissa. Kylläpä oli makeaa pompata ekan kerran tänä vuonna ykköspallille :). 

Keuhkot olivat aikasta rääpäleenä. Kolmen viikon kisatauko oli tehnyt kepposia ja hengen sai repiä ulos. Onneksi finaali oli jo helpompaa, kun hengitys oli auki. Muutenkin fiilis on hyvä. Täytyyhän tästä vielä sekunti jos toinen raapia pois, mutta nyt on tämän kauden kakkos season auki. Ja kroppa kohtuullisesti mukana.

ps. Niille, jotka elää uutispimennossa. Jämin SM-kisat olivat ristiriitaiset, toisaalta paras yleisen sarjan tulos: sija 15. Toisaalta epäonnea oli liiaksi matkassa, sabotointi vikassa nousussa ei tuntunut kivalta. Kisatauko paransi alaselän ongelmat ja antoi hermoille tarvittavan paussin!

Tupla kolmonen.

Aito Tour de Ski on vielä täysissä tohinoissa, mutta Tour de Savo on jo ohi. Savon mäelle ei lopulta tainnut kavuta naisten sarjassa kuin yksi hiihtäjä, Lapin Tepa. Muut tyytyivät sulattelemaan kinkkua vähemmillä kisoilla ja kenties latautuvat jo kohta ovelle kolkuttavaan SM -kisaviikonloppuun. Odotuksista poiketen oli siis Savon nelipäiväisellä Tourilla kovin vähäinen osanotto. (Vaikka yksittäiset kisat kyllä houkuttelivatkin hiihtäjiä ympäri Savoa.)

Minä hiihdin Savossa kaksi kisaa, kuten alla jo aavistelinkin. Perjantain sprintin vapaalla ja perinteisen kympin sunnuntaina. Kahdesti kolmanneksi. Voittaja paineli molemmissa kisoissa omaa kyytiään, sen sijaan muut sijat olivat inhimillisesti jaossa.

Perjantai: Tapaninpäivän sprintti houkutteli jo mc pisteitäkin ko. lajissa saavuttaneen Mari Laukkasen näyttämään, kuinka tänä vuonna suksi luistaa. Mari oli saapunut amppiksen maailman cupista kotikonnuilleen, Enoon viettämään joulua ja tytön pyssy oli kuuleman mukaan joulutauolla Kuusjärven pohjassa.. liekkö latailee oikeita ohjuksia tuleviin koitoksiin! Mari näytti jo aika-ajoissa kovan kuntonsa ja vei finaalin suvereenisti. Oma hiihtoni lämpeni finaaliin ja sanoisinko, että kohtuullinen eka sprintti tälle vuodelle. Välilevy ei oireillut ollenkaan, joten syksyn pilates on tehnyt tehtävänsä!

Sunnuntai: Sonkajärvelle pamahti kunnon pakkanen sääennusteesta poiketen (-11,5 celsiusta tuntuu melko kireältä tottumattoman koivissa), mikä aiheutti "hieman jännitystä" suksien voiteluun. Isähän oli jo edellisenä iltana pistänyt Karhut kisakuntoon ja jäi kotiin viettämään lomapäivää -kelinhän piti olla selvä. Noh, onneksi suksiin saatiin ennen lähtölaukausta hyvä pito (ensimmäiset liisterit yllätysyllätys pamahti umpijäähän)! Kiitos Jannelle, joka tarttui purkkiin ja hoiti voitelun minun ollessani sen verran kyvytön hermoillessani tulevaa kisaa.. Yhteislähtökisan voitti  reilusti Kerttu Niskanen, jolle minä jäin himppusen reilun minuutin. Kuitenkin huikean loppurimpuilun ansiosta saavutin puolessa välissa karkuun päässyttä Anne Kyllöstä, mutta matka oli 11 sekunttia liian lyhyt... 

Hyvät kisa ja nousu kunto.

Nyt vaihdetaan vuotta Hämeenlinnassa ja lauantaina paukku pamahtaa Scandinavia cupissa Keuruulla. Loppiaisena maakuntaviesti ja sitten onkin vuorossa Jämin SM-kisat!

Menestyksellistä uutta vuotta kaikille!

Talven valkohiutaleet...

Mukavaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Kisakausi on avattu. 20.12. Iisalmen kansallisissa oli varsin mukavasti hiihtäjiä. 10 kilometrin kisa hiihdettiin 4x 2,5 km tykkibaanalla. Latu sai kiitosta, varsinkin katsoessa ladun sivussa ollutta lumen vähyyttä! Hyvin oli siis järjestävä seura hoitanut homman kotiin. Jopa Kontiolahden hilelatu saattaisi (jonain päivänä) jäädä kakkoseksi kuntonsa puolesta...

Itse kisa meni niin, kuin ensimmäiset kisat yleensä. Ei hyvä, ei huono. Kärkeen, Elina Löytynojalle, jäi melkein puoli päivää, muttei ko. baanalle lähdettykään mittaamaan aikaeroja, saati kuntoaan muihin verraten. Sijoitus 4. Jos jotakuta tulokset enempi kiinnostaa, etsiköön netistä ne käsiinsä. Omat tietoni ovat yllä, enempää en vaivautunut tuloslistaa analysoimaan. Sen sijaan omaa suoritusta on pieni yläkoppa pyörittänyt ympäri kuin vanha, kunnon pesukone. Mitä jäi käteen? Ainakin se, mitä lähdettiin hakemaan. Eli kova harjoitus, jossa on rentous mukana (maan kuuluna happourheilijana). Ja siinähän onnistuttiin; potkut rentoutui ja liulla oli jo ihan hyvästi mittaa, vaikka alkuräpiköintiä onkin. Joten silloin kai kuuluu olla tyytyväinen. Eiköhän oikea rytmi löydy sitten kisojen myötä.

Seuraava startti onkin jo huomenna, tapaninpäivänä Kuopiossa. Puijolla aloitetaan uuden Tour de Savo -kisasarjan ensimmäinen osakilpailu: sprintti vapaalla. Itse hiihdän kyseisestä neljän kilpailun sarjasta ensimmäisen ja kolmannen päivän (3. yhteislähtö 5 km perinteinen, Sonkajärvi). 

Ja sitten sukuloinnin kautta Hämeenlinnaan äidin tykö uudeksi vuodeksi.