1. marraskuuta 2008

Olipa kerran Peruspäivä

Sängystä ylös kömpiminen viimeistään kahdeksaan mennessä (unirytmi on vinksahtanut niin, että harvana aamuna on nukuttanut enää kuuden jälkeen, eihän se sinänsä huono asia ole!)

Yhdeksältä treenaamaan. Rullapertsaa ja peekooykköstä puoltoistatuntii, perinteisesti. Pienellä jiikoo verryttelyllä kenties(?).

Pikasuihku ja hävettävän usein matka jatkuu hiukset märkänä. Lounasta (klo 11) joko pikana kotosalla tai yliopiston ruokalassa(kyllä, sielläkin on päällä säästöliekki ja siispä saamme ruuaksi kinkkurisottoa herne-maissi-paprikalla entisen broilerinrinnan sijaan.. -tosin ei käy valittaminen, kun lisukkeineen hinta on hitusen reilu pari euroa!)

Perus pari-neljätuntinen takamuksen puudutus luentosalissa kahdensadan muun kanssakärsijän seurana. Fillarilla takaisin kotiin (goretexia saa kiittää).
Välkkäripalaa ja toinen treeni kutsuu.

Suihkun jälkeen kello onkin jotain haitarilla kuudesta kahdeksaan. Murua rinnan alle päivälliseksi. Jos (ja KUN energiaa on oltava) täytyy tarttua tilaston ihastuttaviin demolaskuihin (jonka eka välitentti on muuten edessä ensi viikolla).
Unimatti heittää hiukkasia yhdeksän jälkeen, kiitos aikaisten herätysten. Siinä hujahti yksi päivä ja yksi viikko, jos toinenkin.


Tulevaa..
Vielä ensi viikko kotona ennen lappiin lähtöä. Harjoittelua ja ikävän paljon koulua, joskus sitä on käytävä. Kaamos väsyttää, täytyy syödä mummon tyrnimarjoja. 
Ja uudet sukset tulee ensi viikolla!! 
Ja kisakausi alkanee joulukuun puolessa välin Lapinlahden sprintillä. Jepjep.