Jeejee.Kilpailu on kivaa, kun voi taistella ykkössijasta. Olivatpa ne kisat sitten mitkä tahansa.
Lauantaina kamppailtiin Lieksassa sprintin piirinmestaruuksista perinteisellä tyylillä. Etukäteen pahoin pelkäsin, että sitä joutuu yksin revittelemään naisten sarjassa. Huhujen mukaan, kun Pohjois-Karjalassa ei enää ole naishiihtäjiä viime vuosien kadon jälkeen. Turhaa höpinää. Meitähän saapui viivalle sentään entisen finaalin verran. Sitä paitsi minun mielestä neljä naista finaalissa oli aikoinaan ihan hyvä sääntö, mitä lie isot herrat tuumineet vaihtaessaan sen nykyiseen kuuteen. Mc on tietysti asia erikseen, mutta eiköhän kotimaahan pienempi mittakaava riittäisi.
Aika-ajo enteili, että päivän työ oli tehtävä yksin. Nihkeässä kelissä radan kiertoon kului minulla aika-ajot voittaen 3:58, kun muut naiset jäivät yli 20 sekunnin päähän. Niinpä taktiikka oli selvä finaaliin: paukusta täpöjä ja tukka putkella maaliin asti. Ilmaisia peesejä ei tarjoilla ja kroppa revitään auki. Muut naiset kuulma jäivät jo lähtösuoralle kahinoimaan omaa mitalikampailuaan. Niinpä voitto irtosi yhtä reilusti kuin aika-ajoissa. Kylläpä oli makeaa pompata ekan kerran tänä vuonna ykköspallille :).
Keuhkot olivat aikasta rääpäleenä. Kolmen viikon kisatauko oli tehnyt kepposia ja hengen sai repiä ulos. Onneksi finaali oli jo helpompaa, kun hengitys oli auki. Muutenkin fiilis on hyvä. Täytyyhän tästä vielä sekunti jos toinen raapia pois, mutta nyt on tämän kauden kakkos season auki. Ja kroppa kohtuullisesti mukana.
ps. Niille, jotka elää uutispimennossa. Jämin SM-kisat olivat ristiriitaiset, toisaalta paras yleisen sarjan tulos: sija 15. Toisaalta epäonnea oli liiaksi matkassa, sabotointi vikassa nousussa ei tuntunut kivalta. Kisatauko paransi alaselän ongelmat ja antoi hermoille tarvittavan paussin!
