27. maaliskuuta 2009

SM KONTIOLAHTI, sprinttiviesti


Joensuun Kataja paras sprinttiviestiseura 2009! Olli-Pekka Tolvanen, Kari Varis, Tiina Taskinen ja Outi Gröndahl.

Kontiolahdella on tänä viikonloppuna tulessa koko maan kärkikaarti kamppailemassa Suomen mestaruuksista. Perjantaina kamppailtiin sprinttiviestit kahden hengen joukkuein, tänään normaalit viestit (naisilla 3x5km) ja huomenna sunnuntaina on vuorossa pitkät kuninkuusmatkat (joihin allekirjoittanut itse ei lähde kahden kisapäivän jälkeen enää räpiköimään).

Sprinttiviestin aamuna jännistystä oli hienoisesti havaittavissa. Itse en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin täpinöissäni, että urkkajuoma vyöryy mieluummin vastavirtaan kuin mahalaukkuun. Sinänsä en tiedä, mistä tuo jännitys kumpusi. Kukaanhan ei tuntunut odottavan meiltä Katajan naisilta kirjaimellisesti yhtään mitään tulosta. Paikallinen lehdistökin tuntui unohtaneen ennakko spekuloinneissaan, että maakunnassa on myös naisurheilijoita olemassa.

Mutta sehän meille sprinttiparini Outi Gröndahlin kanssa passasi vallan mainiosti. Se onkin lopulta kaikista hienointa päästä jymäyttämään yleisö puskista!

Alkuerä sujui muiden vauhtia tunnustellen. Meidän molempien kommentti taisi olla, ettei vielä oikein vauhtiin päässyt. Todettiin siinä myös yhteen ääneen, että ensimmäinen 100m tulisi olemaan koko kisassa tärkein. Ja viimeinen 200m, että tajuaa hiihtää maaliin vaihtoalueen sijasta... Kun itsehän kokeilin alkuerässä tarkkailevia silmäpareja hiihtämällä hieman omalla variaatiolla maaliin... Aiheutin siinä sitten pienen jännitysmomentin, että näinkö päästään finaaliin ollenkaan. Onneksi protestia käsitellyt jury oli armollinen ja katsoi reittivariaationi ennemmin lisälenkiksi kuin oikopoluksi! 

Finaaliin lähdettiin kymppisakkia hamuilemaan. Outi aloitti hyvin tullen ensimmäiseen vaihtoon yhdeksäntenä ja petasi minulle hyvät asetelmat. Jostain kummasta löysin ekaa kertaa tänä vuonna kunnon kyytiä suksistani ja uskomattoman hurmion. 5. nopeimman osuusajan siivittämänä nostin meidät seitsämänneksi. Outi jatkoi tasaista työtä pitäen sijan ja tehden eroa takana tuleviin, josta minulla oli varsin herkullinen asetelma ankkuriosuudelle. Intoa oli enemmän kuin ilmapallossa. Kuudes sija eli viimeinen palkintosija oli tavoitettavissa. Ja sehän tavoitettiin. Vikan lenki puolessa välin alkoi päivän kuorma jo painamaan melkoisesti. Pää sanoi, että maalissa oltaisi kuuden joukossa, vaikka väkisin. Loppusuoralla yritti Valkeakosken haka vielä hönkiä niskaan. Tahto voitti. Tuuletus oli sen mukainen!! Voi sitä onnistumisen riemua..

Katajan miehet olivat viidensiä. Niinpä Joensuun Kataja palkittiin päivän parhaana sprinttiviestiseurana.

Kiitos Marianne ja Martti lihashuollosta erien välissä! Kiitos isälle ja Karhun teamille suksihuollosta ja yleisölle kannustuksesta!

9. helmikuuta 2009

pm-pallilla

Jeejee.

Kilpailu on kivaa, kun voi taistella ykkössijasta. Olivatpa ne kisat sitten  mitkä tahansa.

Lauantaina kamppailtiin Lieksassa sprintin piirinmestaruuksista perinteisellä tyylillä. Etukäteen pahoin pelkäsin, että sitä joutuu yksin revittelemään naisten sarjassa. Huhujen mukaan, kun Pohjois-Karjalassa ei enää ole naishiihtäjiä viime vuosien kadon jälkeen. Turhaa höpinää. Meitähän saapui viivalle sentään entisen finaalin verran. Sitä paitsi minun mielestä neljä naista finaalissa oli aikoinaan ihan hyvä sääntö, mitä lie isot herrat tuumineet vaihtaessaan sen nykyiseen kuuteen. Mc on tietysti asia erikseen, mutta eiköhän kotimaahan pienempi mittakaava riittäisi.

Aika-ajo enteili, että päivän työ oli tehtävä yksin. Nihkeässä kelissä radan kiertoon kului minulla aika-ajot voittaen 3:58, kun muut naiset jäivät yli 20 sekunnin päähän. Niinpä taktiikka oli selvä finaaliin: paukusta täpöjä ja tukka putkella maaliin asti. Ilmaisia peesejä ei tarjoilla ja kroppa revitään auki. Muut naiset kuulma jäivät jo lähtösuoralle kahinoimaan omaa mitalikampailuaan. Niinpä voitto irtosi yhtä reilusti kuin aika-ajoissa. Kylläpä oli makeaa pompata ekan kerran tänä vuonna ykköspallille :). 

Keuhkot olivat aikasta rääpäleenä. Kolmen viikon kisatauko oli tehnyt kepposia ja hengen sai repiä ulos. Onneksi finaali oli jo helpompaa, kun hengitys oli auki. Muutenkin fiilis on hyvä. Täytyyhän tästä vielä sekunti jos toinen raapia pois, mutta nyt on tämän kauden kakkos season auki. Ja kroppa kohtuullisesti mukana.

ps. Niille, jotka elää uutispimennossa. Jämin SM-kisat olivat ristiriitaiset, toisaalta paras yleisen sarjan tulos: sija 15. Toisaalta epäonnea oli liiaksi matkassa, sabotointi vikassa nousussa ei tuntunut kivalta. Kisatauko paransi alaselän ongelmat ja antoi hermoille tarvittavan paussin!