Joensuun Kataja paras sprinttiviestiseura 2009! Olli-Pekka Tolvanen, Kari Varis, Tiina Taskinen ja Outi Gröndahl.Kontiolahdella on tänä viikonloppuna tulessa koko maan kärkikaarti kamppailemassa Suomen mestaruuksista. Perjantaina kamppailtiin sprinttiviestit kahden hengen joukkuein, tänään normaalit viestit (naisilla 3x5km) ja huomenna sunnuntaina on vuorossa pitkät kuninkuusmatkat (joihin allekirjoittanut itse ei lähde kahden kisapäivän jälkeen enää räpiköimään).
Sprinttiviestin aamuna jännistystä oli hienoisesti havaittavissa. Itse en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin täpinöissäni, että urkkajuoma vyöryy mieluummin vastavirtaan kuin mahalaukkuun. Sinänsä en tiedä, mistä tuo jännitys kumpusi. Kukaanhan ei tuntunut odottavan meiltä Katajan naisilta kirjaimellisesti yhtään mitään tulosta. Paikallinen lehdistökin tuntui unohtaneen ennakko spekuloinneissaan, että maakunnassa on myös naisurheilijoita olemassa.
Mutta sehän meille sprinttiparini Outi Gröndahlin kanssa passasi vallan mainiosti. Se onkin lopulta kaikista hienointa päästä jymäyttämään yleisö puskista!
Alkuerä sujui muiden vauhtia tunnustellen. Meidän molempien kommentti taisi olla, ettei vielä oikein vauhtiin päässyt. Todettiin siinä myös yhteen ääneen, että ensimmäinen 100m tulisi olemaan koko kisassa tärkein. Ja viimeinen 200m, että tajuaa hiihtää maaliin vaihtoalueen sijasta... Kun itsehän kokeilin alkuerässä tarkkailevia silmäpareja hiihtämällä hieman omalla variaatiolla maaliin... Aiheutin siinä sitten pienen jännitysmomentin, että näinkö päästään finaaliin ollenkaan. Onneksi protestia käsitellyt jury oli armollinen ja katsoi reittivariaationi ennemmin lisälenkiksi kuin oikopoluksi!
Finaaliin lähdettiin kymppisakkia hamuilemaan. Outi aloitti hyvin tullen ensimmäiseen vaihtoon yhdeksäntenä ja petasi minulle hyvät asetelmat. Jostain kummasta löysin ekaa kertaa tänä vuonna kunnon kyytiä suksistani ja uskomattoman hurmion. 5. nopeimman osuusajan siivittämänä nostin meidät seitsämänneksi. Outi jatkoi tasaista työtä pitäen sijan ja tehden eroa takana tuleviin, josta minulla oli varsin herkullinen asetelma ankkuriosuudelle. Intoa oli enemmän kuin ilmapallossa. Kuudes sija eli viimeinen palkintosija oli tavoitettavissa. Ja sehän tavoitettiin. Vikan lenki puolessa välin alkoi päivän kuorma jo painamaan melkoisesti. Pää sanoi, että maalissa oltaisi kuuden joukossa, vaikka väkisin. Loppusuoralla yritti Valkeakosken haka vielä hönkiä niskaan. Tahto voitti. Tuuletus oli sen mukainen!! Voi sitä onnistumisen riemua..
Katajan miehet olivat viidensiä. Niinpä Joensuun Kataja palkittiin päivän parhaana sprinttiviestiseurana.
Kiitos Marianne ja Martti lihashuollosta erien välissä! Kiitos isälle ja Karhun teamille suksihuollosta ja yleisölle kannustuksesta!
