Lumileiri Oloksella marraskuun puolessa välin sujui hyvin. Olosuhteet olivat mainiot ja huolto pelasi (suuri kiitos heille!). Harjoitukset sujuivat kirjavan ulkomaalaisjoukon seassa, sillä me kotimaalaiset hiihtäjät olimme suorastaan vähemmistö. Loppu viikosta aamupalalla olikin erikoista, kun kuuli jonkun sinne kisoihin tulleen puhuvan suomea! Oheinen kuva onkin Olokselta. Minun pakkasaamun perinteisen lenkiltä.
Lumileiriltä toipumisen jälkeen aloitin kotiharjoittelun mielessäni koko ajan lähestyvä kisakausi. Myös koulunpenkillä istumista riitti, leiriviikon takia tulleet rästihommat painoivat niskassa.
Kunnes tuli
7.12. sunnuntai, tuo epäonnen päivä. Aamulla hiihdin Kontiolahdella onnistuneesti kovan tehotreenin ja fiilis oli hyvä. Illalla sitten lähdin lyhyttä verryttelyä tekemään. Kovin pitkälle en ehtinyt juosta, kun lenkkarit tarttuivat täysin yllättäen toisiinsa kiinni --ja lensin suoraan oikea polvi edellä jäiselle tielle. Armoton kipu iski koko oikeaan jalkaan. Onneksi en ollut ehtinyt sen pidemmälle, niin pystyin omin avuin linkkaamaan kotiin. Kipu polvessa vaati jäitä koko illan. Kävelemisestä ei tullut mitään. Hysteerisenä ulisin puhelimitse koutsille sitä huonon tuurin määrää. Vaikka täytyisi ilmeisesti vain opetella solmimaan lenkkareiden nauhat.
7.12. sunnuntai, tuo epäonnen päivä. Aamulla hiihdin Kontiolahdella onnistuneesti kovan tehotreenin ja fiilis oli hyvä. Illalla sitten lähdin lyhyttä verryttelyä tekemään. Kovin pitkälle en ehtinyt juosta, kun lenkkarit tarttuivat täysin yllättäen toisiinsa kiinni --ja lensin suoraan oikea polvi edellä jäiselle tielle. Armoton kipu iski koko oikeaan jalkaan. Onneksi en ollut ehtinyt sen pidemmälle, niin pystyin omin avuin linkkaamaan kotiin. Kipu polvessa vaati jäitä koko illan. Kävelemisestä ei tullut mitään. Hysteerisenä ulisin puhelimitse koutsille sitä huonon tuurin määrää. Vaikka täytyisi ilmeisesti vain opetella solmimaan lenkkareiden nauhat.
Alkuviikosta pääsin rtg-kuvaan ja polvesta ei onneksi löytynyt vammaa. Luukalvon alle oli tullut verenpurkauma, jonka takia polvi oli ja tulisi olemaan pirullisen kipeä. Lääkärin kanssa päätimme katsoa torstaihin asti, antaako kipu yhtään saumaa avata kisakautta Lapinlahdella suunnitelmien mukaan.
Tänään torstaina hiihdin siis ensimmäistä kertaa sunnuntain jälkeen. (Onttolan juoksumatto oli loistojuttu tähän asti. Ainut asia, mitä kipeällä polvella kärsi ekat päivät tehdä, oli kävellä matolla ylämäkikulmaa.) Hiihtämään kykeni, muttei riittävän hyvin, että Lapinlahdelle olisi järkeä lähteä sprinttaamaan. Polvi aristi ylämäkeä ja kurvihiihtoa, mikä ei mahdollista tasapainoista hiihtämistä. Sprintti olisi liian rajua ja saattaisi vaarantaa koko loppu kauden.
Niinpä nyt vain jäitä hattuun ja malttia vielä viikko. Avataan kisakausi sitten Iisalmessa ensi viikolla.
Lenkkarin nauhat umpisolmulle ja mieli kirkkaana etiäpäin.
