Kuinka paljon täytyy todella sataa vettä, että EI TULE mennä lenkille? Todella paljon ilmeisesti. Se on jo jotain, kun ylämäessä asfaltin pinnalla on niin paljon vettä, että suksi sukeltaa sisään. Kivaa uida suksien kanssa. En minä ainakaan ole moista ennen kokenut. Huh. Se siitä avautumisesta.
Aurinko varma Otepää on siis taas osoittanut sateisen puolensa. Aika monta päivää meni, ettei säästynyt kuivana yhdestäkään harjoituksesta. Ai, onko urheilu Säästä ..mistä? ..Päästä kiinni? No todettakoon, että on se kuitenkin motivoivampaa reenailla täällä vesisateessa kuin Suomessa vesisateessa. Täällä sentään näkee muita ihmisiä suksien päällä toisin kuin niin monena kertana Pärnävaaralla tänä kesänä.
Leiri on sujunut suunnitellusti. Treeni kulkee ja kroppa pelittää, mikä sen mukavampaa. Aamutreenissä vähän tuottavampaa ja iltapäivällä palauttavaa, keskimääräisesti. Kaksi kolmesta kovemmasta pääharjoituksesta on onnistuneesti takana. Tiistaina vielä kerran kovempaa suksilla ylämäkeen.
Vetolaite on saanut oman osansa ja apotekinmäki.
Väsymyskäyrä alkaa nousta loppua kohti korkeaksi, kuten kuuluukin. Mistä sen huomaa? Siitä, että ruokalan rappuset pitenee päivä päivältä! Onneksi tänään oli se ensimmäinen poutainen päivä (kuten kuvasta voi tarkkaavainen huomata). Auringon voimalla viimeiset rypistykset ennen kotimatkaa!
